maanantai 30. heinäkuuta 2018

Älä säästä sanojasi

Kun vielä asuin vanhempieni luona, isäni neuvoi minua toisinaan säästämään sanojani. Varsin viisas vinkki nuorelle naiselle, joka valitettavan usein sanoo ennen kuin ajattelee ja väittää, vaikkei mitään tiedä. Olen yrittänyt ottaa siitä opikseni, ja toivottavasti terävimmät kulmani ovat hioutuneet sitten teini-iän tulisuuden. 

Valitettavan usein säästämme sanojamme kuitenkin aivan väärissä kohdissa. Tärkeissä hetkissä suut menevät suppuun, esitämme kiusaantuneesti kuollutta tai pahimmassa tapauksessa liukenemme paikalta vähin äänin. Vaikkei pitäisi.

Puhumatta ei nimittäin ole paras. Vaikeneminen ei ole läheskään aina kultaa.

Älä siis säästele sanojasi siellä, missä tarvitaan tukea ja turvaa. Siellä, missä pelko painaa ja murhe musertaa. Kuiskaile lempeää lohdutusta, ja katso mitä rakkaus ja rohkaisu saavat aikaan.

Anna sanojesi virrata siellä, missä kiukku ja katkeruus kipinöivät. Siellä, missä hiljaisuus on rakentanut muureja ja polttanut kaupunkeja. Puhu anteeksiantoa ja armahdusta. Valoa ja vapautta. 

Tuhlaa lauseitasi siellä, missä oikeus ja kohtuus puuttuvat. Siellä, missä pienintä painostetaan ja surkeinta sorretaan. Kailota oikein kunnolla, äläkä vaan vaikene siksi, ettei kukaan muu uskalla avata suutaan. 

Anna porista niin että tuntuu, sillä eivät sanat käyttämällä kulu. Päinvastoin. Saat vielä nähdä, millainen valta sinulla on huulillasi. Voima, jota voi hallita myös hitain puhe ja kankein kieli.

Käytäthän sitä oikein.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti