”Jos voit olla kirjoittamatta, älä kirjoita.” – tuntematon
Enää en voi.
Tervetuloa Lamulatar-blogin pariin. Pitkään pilkkeenä silmäkulmassa ollut ajatus on vihdoin realisoitunut, ja on aika astella päivänvaloon pohdintojeni ja tekstieni kanssa. Ja onhan tämä nyt jännittävää.
Kokeilin ensimmäisen kerran bloggaajan siipiäni kesällä 2016, jolloin seikkailimme mieheni kanssa Barcelonassa puolen vuoden ajan. Hyvin pian tämän jälkeen keksin sukunimeni pohjalta Lamulattaren, jota pidän henkilökohtaisesti yhtenä nerokkaimmista oivalluksistani vuosiin. Se on vähän niin kuin ranskatar, kuningatar tai valtiatar. Tai orjatar.
Lamulatar jäi kuitenkin hautomoon, sillä pystyin olla kirjoittamatta. En nimittäin ollut varma, millainen Lamulatar olisi, mistä se kertoisi tai miltä se tuntuisi. Yhtenä hidasteena oli myös opiskelu, joka ainakin minun tapauksessa täytti niin kalenterin kuin ajatukset.
Nyt selitysten aika on ohi. Se turhan pahamaineinen gradu komeilee mustissa kansissa kirjahyllyssä, ja siten tämä ekonomi on toistaiseksi sanonut kiitos ja näkemiin Tampereen yliopistolle. Samalla olen hypännyt siihen ihanaan oravanpyörään, jota myös työelämäksi kutsutaan. Uuden elämänvaiheen seurauksena päässäni on pitkästä aikaa alkanut raksuttaa: luovuus pyrkii paperille. Minä haluan kirjoittaa.
Nyt selitysten aika on ohi. Se turhan pahamaineinen gradu komeilee mustissa kansissa kirjahyllyssä, ja siten tämä ekonomi on toistaiseksi sanonut kiitos ja näkemiin Tampereen yliopistolle. Samalla olen hypännyt siihen ihanaan oravanpyörään, jota myös työelämäksi kutsutaan. Uuden elämänvaiheen seurauksena päässäni on pitkästä aikaa alkanut raksuttaa: luovuus pyrkii paperille. Minä haluan kirjoittaa.
Tietenkin pohdin, että onko minulla oikeasti mitään sanottavaa. Eihän 25-vuotias uransa alussa oleva maisteri-ihminen tiedä vielä elämästä juuri mitään. Ei ole ruuhkavuosia, ei vakavaa sairaushistoriaa, ei suuria tragedioita, ei elämäntaparemonttia. Ei edes koiraa tai rakenteilla olevaa omakotitaloa, joista voisi runoja raapustella ja viisauksia veistellä. On vain Hanna, jolle kuuluu keskimäärin ihan hyvää.
Luvassa on ajatuksia, pohdintoja ja havaintoja tavallisesta elämästä, joka on omalta osaltani soljunut eteenpäin tähän asti melko onnellisten tähtien alla. Syvyyttä ja kokemusta ei taatusti löydy yhtä paljon kuin isovanhemmiltasi, mutta ei kai se ole tarkoituskaan.
Luvassa on ajatuksia, pohdintoja ja havaintoja tavallisesta elämästä, joka on omalta osaltani soljunut eteenpäin tähän asti melko onnellisten tähtien alla. Syvyyttä ja kokemusta ei taatusti löydy yhtä paljon kuin isovanhemmiltasi, mutta ei kai se ole tarkoituskaan.
Minä nimittäin olen matkalla. Hyppää kyytiin.
- Lamulatar
- Lamulatar
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti