Elämäni miehet 3/3

Kolmas elämäni miehistä vie minut maailman ääriin. Enkä puhu nyt Espanjasta, Turusta tai Amurista, vaikka niissä kaikissa olemmekin kahvilla käyneet. 

Sen sijaan tarkoitan hänen maailmaansa. Sitä todellisuutta, jota hän päivittäin katselee ja havainnoi. Se on kovin erilainen kuin omani, ja juuri siksi niin valtavan kiehtova. Ja sinne hän ottaa minut mukaansa. Vieläpä ihan mielellään.

Mieheni universumissa eivät huolet paina. Siellä kuunnellaan fiilistä, hengitystä ja Coldplayta. Jokainen päivä on lähtökohtaisesti hyvä päivä.

Siinä missä minun maailmassani on tapana juosta itsensä hengiltä täyttämällä erilaisia tehtävälistoja, tuolla planeetalla rötkähdetään riippumattoon. Ja ei, se ei merkitse laiskuutta. Se on taitoa tarttua hetkeen. Kykyä nauttia kesäpäivästä. Seikkailun valitsemista suunnitelman sijaan.

Kaikkein eniten olen tutkimusmatkallani yllättynyt tuon maan kauneudesta. En olisi uskonut, miten monella tapaa asiat voi nähdä. Punainen ei ole vain punainen, eikä valonsäde ole vain valonsäde. Niissä on molemmissa miljoona mahdollisuutta. Sävyjä, tarkkuuksia ja syvyyksiä. Enkä minä aina ymmärrä.

Lukemattomien yksityiskohtien havaitseminen kokonaisuudesta hämmästyttääkin minua edelleen. Katso Hanna tuon maalauksen sorsan pikkutarkkoja höyheniä, ja nuo jalat, näetkö miten hienosti niihin tulee valo. Ai mihin muka. No tuohon. Ja niin minä näen. Nautin siitä suunnattomasti.

Kokemukseni mukaan tuosta valtakunnasta ei myöskään puutu iloa eikä naurua. Hassuttelu on kirjoitettu perustuslakiin. Miehelläni on esimerkiksi jostain kumman syystä tapana kirjoittaa kaikki yhdyssanat tahallaan väärin. Ihan vain hämmentääkseen. Oikolukiessaan tekstejäni hän myös auliisti tekee "korjauksia" niihin. 

Mutta sen lisäksi että hän pilkkoo yhdyssanani, hän pilkkoo valollaan myös huoleni, murheeni ja suruni. Ukkosmyrskyni tyyntyy. Rankkasateeni laantuu. Hänen kanssaan on hyvä olla.

Viihdyn löytöretkelläni. Aion valloittaa tuon maan joka ikisen mutkan, kukkulan ja vuoren. Silläkin riskillä, että maailmamme välillä kolahtelisivatkin toisiinsa. Tämä matka on nimittäin etuoikeus.