Elämälle utelias

Uskon tasaiseen arkeen, johon kuuluvat aamupuuro mustikoilla ja viikkosiivous (edes joskus) tolulla. Sydämeni sykkii rutiineille sekä kaikelle tutulle ja turvalliselle.

Kaikki uusi sen sijaan on lähtökohtaisesti kyseenalaista. Joskus muinoin tyrmäsin eräänkin lastenleirin aamupalaverissa kehitysideat kommentoimalla: ”ei olla ennenkään tehty”. Nyt se huvittaa, mutta minä olin tosissani. Valitettavasti löydän itseni edelleen liian usein ajattelemasta samalla tavalla. Muutosvastarinta voisi olla neljäs nimeni.

Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että uusien asioiden tekeminen on keskimäärin kannattavaa. Useimmiten myös varsin ilahduttavaa. Viime vuosien aikana olenkin kokeillut monenlaista. Aloitin kuorolaulun, joka vaihtui lopulta musiikkiteatteriin. Olin yksin keikalla. Opiskelin espanjaa. Kävin ensimmäistä kertaa sienestämässä. Kokeilin nestemäistä huulipunaa. Opettelin käyttämään äänirautaa. Räppäsin julkisesti. 

Koska olen taipuvainen vanhoihin tapoihin ja elämän suorittamiseen, on minun tietoisesti potkittava itseäni kohti uutta.  Tämä on luonnollisesti helpompaa, jos ympärillä on ihmisiä, jotka pursuavat ideoita, rakastavat seikkailuja ja yllyttävät välillä tekemään hölmöjäkin asioita. Mieheni on tästä hyvä esimerkki.

Hänen mielestään uusi reitti on aina vanhaa jännittävämpi. Uteliaisuus on vienyt häntä ympäri maailmaa, ja onpa se kerran jopa tuonut hänet autolla Iranista Suomeen. Kalenteri ja suunnitelmat rajoittavat hänen vapaata sieluaan, joka elää spontaanista ja rennosta tekemisestä. Ennakkoluuloton mieheni uskoo, että uusi jäätelömaku voi olla parasta ikinä ja että jokainen kukkula on kiipeämisen arvoinen.  

Voi kuinka toivon, etten koskaan tukahduttaisi tuota upeaa luonnetta omalla rajoittuneisuudellani. Enkä kenenkään muunkaan luonnetta. Sen sijaan haluaisin olla enemmän kuin mieheni: elämälle utelias. 

Elämälle utelias ei ota itseään liian vakavasti, vaan uskoo niin itseensä, muihin ihmisiin kuin hyvään maailmassa. Elämälle utelias kokeilee rohkeasti uutta polkua lenkillä, aloittaa haaveilemansa harrastuksen, soittaa pitkästä aikaa vanhalle ystävälle, ostaa kaupan hedelmätiskiltä kumkvatin ja matkustaa Kouvolaan, koska ei ole koskaan käynyt siellä. 

Koska miksipä ei?

- Lamulatar

Alla olevassa kuvassa vietämme ystäviemme kanssa mieheni yllätyssynttäreitä paikallisessa pikaruokalassa. Kuka sanoo, että vain lapset voivat viettää rax-synttäreitä juhlahatut päässä? (Kuva: Misa Jokisalo)