Sitä kutsutaan jouluksi

Mitä mahtavat naapurit ajatella

kun ei ole kuusta, ei edes kirkkaita jouluvaloja

Kuinka mahtavat sukulaiset yllättyä

kun ei tullutkaan jouluterveisiä lähetettyä

Ja kyllä mahtavat villakoirat ihmetellä

kun saa hiippalakeissa tonttupolkkaa hypellä

Entä mitä mahtoi ajatella tuo enkeli

kun ilosanoman kanssa siivillään maahan lenteli

Kuinka mahtoi yllättyä Maria, tuo tyttö nuori

kun kuuli,

että juuri hänen pienokaisestaan tulisi suuri

Ja kyllä mahtoivat ihmetellä paimenet kedolla,

kun kuuntelivat laulua

täynnä iloa, rauhaa ja toivoa

Seimeen kätkettynä olisi lapsi

joka viimein muuttaisi kaiken paremmaksi.

Mutta mitä mahtoi ajatella Jumala

kun lähetti tänne oman poikansa

tämän maailman lasten käsiin

sydämiin koviin ja kylmiin

Meitä mahtoi ajatella.

Elämäni miehet 2/3

Aavistin syntymäsi jo ennen kuin minulle ja siskolleni edes kerrotiin perheeseen saapuvasta iltatähdestä. Siitä on merkintä päiväkirjassani.

Ja ei mennyt kauaa, kun minusta todella tuli isosiskosi. Olin 13-vuotias. Lähes saman ikäinen kuin sinä olet nyt.

Isä lähetti yöllä viestin sairaalasta, että nyt on veli syntynyt. Hymyilin leveästi ja painoin pääni takaisin tyynyyn. Minulla ei käynyt ollenkaan mielessä, että siskoani tai seurauksemme tulleita isovanhempiamme olisi myös saattanut kiinnostaa tämä 3100 grammaa painava uutinen.

Olin niin onnellinen ja ylpeä sinusta, minun pienestä punatukkaisesta veljestäni. Hoidin sinua alusta asti suurella innolla. Vaihdoin vaippoja, syötin, nukutin ja leikitin. Se oli ihanaa.

Erityisen hauskaa kehitystäsi oli seurata silloin, kun opettelit puhumaan. Muistat varmaan, kuinka r-kirjain tuotti aluksi hankaluuksia. Voi sitä onnen päivää, kun istuimme olohuoneen lattialla ja kymmenien toistojen jälkeen halmaasta tuli lopulta harrrrmaa.

Sanaisen arkun avattuasi olet ilahduttanut oivalluksillasi perhettämme monesti. Onhan se esimerkiksi totta, että lehmän kakka haisee ihan paskalle. Miten uskomattoman teräviä havaintoja 3-vuotias osaakaan tehdä elämän realiteeteista.

Isosiskonasi oleminen on yksi parhaimmista asioista mitä tiedän. Samalla se on myös äärettömän raskasta. Täytyy syödä jäätelöä ja käydä huvipuistoissa. Pitää kokeilla seinäkiipeilyä, trampoliinihallia ja köysiratapuistoa. Kerran oli pakko myös leikkiä lasersotaa. Mutta minkäs teet.

Niin kivaa kun kanssasi onkin kokeilla kaiken maailman hömpötyksiä, parhaimmat yhteiset hetket ovat  kuitenkin varsin arkisia. Piknik takapihalla. Yökyläilyt. Iltapalalla syödyt voileivät ja kuuma kaakao. Tai se kuinka hiljattain kauhistelit, miten en ole ikinä maistanut vanilja-suklaan makuista Paula-vanukasta. Sehän on täysin erilainen kuin suklaa-vanilja -versio, eikä sitä löydy kotipaikan S-marketista. 

Nykyään sinun kumisaappaasi ovat minulle aivan liian isot. Sinä ja sinun vaaleat kiehkurasi kasvavat hurjaa vauhtia. Se on hassua, vaikka niinhän sen kuuluukin mennä.

Sinusta on vaikka mihin. Usko pois. Olet äärimmäisen lahjakas, esimerkiksi matematiikassa ja musiikissa. Samalla olet myös ihailtavan herkkä ja aito. Toivon todella, ettei kukaan koskaan polje kaunista sydäntäsi.

Ja vaikka vastaat viesteihini lähinnä ”joo” tai ”ok” (jos vastaat), minä tiedän, että sanojesi taakse kätkeytyy paljon enemmän. Huomaan sen, kun halaat minua aina tullessa ja mennessä. Siitäkin huolimatta että olisin taas kerran pakottanut sinut pelaamaan lautapelejä kanssani.

Olet mahtava pikkuveli.

Terveisin,

se vanhempi sisko

PS. Alla yksi hauskimmista kuvista sinusta häistämme. Kiitos, kun sain julkaista sen.

Kuva: Minttu Saarni

Elämäni miehet

Isälläni on tänään syntymäpäivä. Sen kunniaksi aloitan kolmen tekstin sarjan, jossa kerron pieniä palasia elämäni tärkeimmistä miehistä. Jännityksen ylläpitämiseksi en tosin vielä paljasta, keitä he ovat. Sanonpa vain, että he ovat kaikki valtavan ihania.

Aloitan hänestä, joka on ollut elämässäni pisimpään. Isästäni.

Minä olen iskän tyttö. Olen aina ollut. Äitikin on ihan kiva, mutta jotenkin iskän kanssa tulemme erityisen hyvin juttuun. Kenties siksi, että olemme melko samanlaisia. Nautimme molemmat neuroottisen paljon suunnitelmista, suorista linjoista ja systemaattisuudesta. Tämä näkyy niin erilaisina to do -listoina kuin siinä, miten haravoimme syyslehdet pihasta pois suorakulmio kerrallaan.

Isäni on aina kuunnellut kiinnostuneena loputtomia juttujani, taputtanut hassuille lauluesityksilleni ja vastannut kärsivällisesti hölmöihin kysymyksiini. Hän on näyttänyt minulle kädestä pitäen kuinka solmitaan kengännauhat, perataan ahven ja ajetaan autoa.

Iskä on myös tentannut minua kokeisiin, oikolukenut esseitäni ja opettanut, millä tavalla englannin sanat jäävät parhaiten mieleen. Aika hyvin siihen nähden, että itsellään jäi lukio kesken.

Luonteeltaan tämä pitkäaikaisin puuronkeittäjäni on itse hyvyys, lempeys ja laupeus. Hänen kanssaan ei saa riitaa syntymään edes väkisin. Muistankin suuttuneeni isälleni ainoastaan kerran. Olin tällöin lähdössä kiukuspäissäni dramaattisesti ovet paukkuen ulos, ja päätin sanoa jotain oikein sivaltavaa. "Syö pääsi" oli paras mihin pystyin. Paiskasin oven kiinni, ja taisin olla tilanteesta yhtä hämmentynyt kuin isäni.

Olenkin aika varma, että jos iskä olisi lintu, hän olisi rauhankyyhky. Mikäli siis Martti Ahtisaari jää joskus eläkkeelle, Kauhavalta löytyy hyvä seuraaja rauhanneuvottelijaksi. Kokemustakin on kertynyt: perheemme kolmella naisella on taipumus saada keskenään joskus suhteettoman kova meteli aikaiseksi.

Isäni on aina tukenut minua valinnoissani. Hän on haastanut, kannustanut ja ollut läsnä. Hulluimmatkin ideani ovat saaneet positiivisen ja innostuneen vastaanoton. Laskuvarjohyppykurssini oli mahtava mahdollisuus ja kesävaihto Kanadassa upea kokemus.

Ja mikä parasta, iskä näyttää jatkuvasti arjessa sen, että hän välittää. Hän soittelee, laittaa viestiä ja kyselee kuulumisia. Kotona vieraillessani pihasauna lämpenee pyytämättä. Ja mikäli joskus kaipaan apua, iskä on tarvittaessa valmis tuomaan Tampereelle asti sirkkelin, jolla jumiin jäänyt polkupyörän lukko saadaan poikki.

Sellainen iskä on.

Minun on jotenkin tavattoman helppo hengittää.

Hyvää syntymäpäivää iskä!

Rakkaudella,
vanhin nappula

hei isät

tiedän että arki vaatii raskaat veronsa

tuhansia tunteja, kilometrejä ja euroja

hei isät

tytöt ei tarvi koruja ylellisiä

niin paljon kuin ne tarvii isiä

hei isät

pojat ei vaadi vempeleitä ihmeellisiä

enempää kuin ne kaipaa isiä

muistakaa isäpapat että teitä tarvitsevat

ne geeneistänne kootut esimerkeillänne hiotut

pysykää heidän lähellä ja käytettävissä

pitäkää lämpimällä paikalla sydämessä

mutta isät

vaikkei ne aina kehtaa sanoin sitä tunnustaa

lopulta ne huolenpitoanne osaa arvostaa

hei isät teidän ei tarvi olla täydellisiä

riittää kunhan ootte isiä

- Hei isät (Eve & Ossi) -