Elämäni miehet 2/3

Aavistin syntymäsi jo ennen kuin minulle ja siskolleni edes kerrotiin perheeseen saapuvasta iltatähdestä. Siitä on merkintä päiväkirjassani.

Ja ei mennyt kauaa, kun minusta todella tuli isosiskosi. Olin 13-vuotias. Lähes saman ikäinen kuin sinä olet nyt.

Isä lähetti yöllä viestin sairaalasta, että nyt on veli syntynyt. Hymyilin leveästi ja painoin pääni takaisin tyynyyn. Minulla ei käynyt ollenkaan mielessä, että siskoani tai seurauksemme tulleita isovanhempiamme olisi myös saattanut kiinnostaa tämä 3100 grammaa painava uutinen.

Olin niin onnellinen ja ylpeä sinusta, minun pienestä punatukkaisesta veljestäni. Hoidin sinua alusta asti suurella innolla. Vaihdoin vaippoja, syötin, nukutin ja leikitin. Se oli ihanaa.

Erityisen hauskaa kehitystäsi oli seurata silloin, kun opettelit puhumaan. Muistat varmaan, kuinka r-kirjain tuotti aluksi hankaluuksia. Voi sitä onnen päivää, kun istuimme olohuoneen lattialla ja kymmenien toistojen jälkeen halmaasta tuli lopulta harrrrmaa.

Sanaisen arkun avattuasi olet ilahduttanut oivalluksillasi perhettämme monesti. Onhan se esimerkiksi totta, että lehmän kakka haisee ihan paskalle. Miten uskomattoman teräviä havaintoja 3-vuotias osaakaan tehdä elämän realiteeteista.

Isosiskonasi oleminen on yksi parhaimmista asioista mitä tiedän. Samalla se on myös äärettömän raskasta. Täytyy syödä jäätelöä ja käydä huvipuistoissa. Pitää kokeilla seinäkiipeilyä, trampoliinihallia ja köysiratapuistoa. Kerran oli pakko myös leikkiä lasersotaa. Mutta minkäs teet.

Niin kivaa kun kanssasi onkin kokeilla kaiken maailman hömpötyksiä, parhaimmat yhteiset hetket ovat  kuitenkin varsin arkisia. Piknik takapihalla. Yökyläilyt. Iltapalalla syödyt voileivät ja kuuma kaakao. Tai se kuinka hiljattain kauhistelit, miten en ole ikinä maistanut vanilja-suklaan makuista Paula-vanukasta. Sehän on täysin erilainen kuin suklaa-vanilja -versio, eikä sitä löydy kotipaikan S-marketista. 

Nykyään sinun kumisaappaasi ovat minulle aivan liian isot. Sinä ja sinun vaaleat kiehkurasi kasvavat hurjaa vauhtia. Se on hassua, vaikka niinhän sen kuuluukin mennä.

Sinusta on vaikka mihin. Usko pois. Olet äärimmäisen lahjakas, esimerkiksi matematiikassa ja musiikissa. Samalla olet myös ihailtavan herkkä ja aito. Toivon todella, ettei kukaan koskaan polje kaunista sydäntäsi.

Ja vaikka vastaat viesteihini lähinnä ”joo” tai ”ok” (jos vastaat), minä tiedän, että sanojesi taakse kätkeytyy paljon enemmän. Huomaan sen, kun halaat minua aina tullessa ja mennessä. Siitäkin huolimatta että olisin taas kerran pakottanut sinut pelaamaan lautapelejä kanssani.

Olet mahtava pikkuveli.

Terveisin,

se vanhempi sisko

PS. Alla yksi hauskimmista kuvista sinusta häistämme. Kiitos, kun sain julkaista sen.

Kuva: Minttu Saarni